Raunioita ja puu-ukkoja Roihupellon Taidekorttelissa

 

Roihupellon teollisuusalueella sijaitsevaan Taidekortteli -yhteisöön kuuluu 60 eri taiteilijaa. Ammattilaisia sekä harrastelijoita työskentelee monissa eri pisteissä. Pääsimme tutustumaan paikkaan tarkemmin ja kuulemaan muutaman yhteisössä työskentelevien taiteilijoiden elämästä.

Laippatietä pitkin kävellessä katse vaeltaa harmaita isoja betonimöykkyjä, niin sanottuja taloja pitkin. Yksitoikkoisten maisemien vilistäessä ohi vastaan tulee vihdoin talo numero 11. Sen kohdalla on iso porttikongi jonka perällä on varasto. Näköpiirissä ei ole yhtäkään pensseliä tai palettia vaan roska-autoja ja sekalaista roinaa. Ei tämä ihan taideyhteisöltä näytä… siis ulkoapäin!

 

Pulttitien toimipisteen sisäänkäynti.

              

Roihupellon taidekortteli on vuonna 2006 avattu taideyhteisö, jonka tilat olivat ennen toimistotiloja. Niiden jäätyä tyhjilleen taiteilijat löysivät ne. Toiminta laajeni nopeasti ja Taidekortteli laajentui viiteen eri osoitteeseen. Osaamista löytyy joka lähtöön; taidekorttelissa työskentelee kuvataiteilijoita, valokuvaajia, maalaajia, muotoilijoita, keraamikkoja, muusikkoja, mediataiteilijoita, käsityöläisiä, suunnittelijoita, graafikoita, sarjakuvapiirtäjiä. Taidekorttelista kuka taiteilija tahansa voi vuokrata itselleen työhuoneen. Työhuoneet ovat Helsingin edullisimpia.

Kun astuu ovesta sisään ja löytää tiensä vanhoihin toimistohuoneisiin, ympäristö muuttuu eloisammaksi. Maalin haju tunkeutuu sieraimiin, kun tervehdimme kahta Taidekortteli -yhteisön jäsentä. Saamme oppaaksemme kuvataiteilija Heidi Hakkaraisen. Aloitamme kierroksen Heidin ja kuvataiteilija Leena Räsäsen työhuoneesta, jonka he jakavat keskenään. Annetaan taiteilijoiden puhua!

 

Iltavilli, Terävä kieli ja Catwalk

“Olen innostunut pitkästä aikaa maalaamaan!” Heidi alkaa kertoa töistään. Hän esittelee luonnonläheisiä maalauksiaan, joissa on käytetty paljon murrettuja sävyjä. Heidiä inspiroi Savo, josta hän on itse kotoisin. Heidi kertoo tykkäävänsä läträtä vedellä ja kokeilla erilaisia juttuja.

Tämä näkyy hänen töissään. Heidi saa inspiraation, tekee yhtä asiaa, kunnes haluaa kokeilla jotain muuta. Tunteet heijastuvat Heidin taiteeseen. Hän tekee sillä hetkellä juuri sitä, mikä tuntuu hyvältä, ja kun hän saa uuden inspiraation, hän vaihtaa työskentelyään. Työhuoneen yhdessä nurkassa on ryhmä puuveistoksia, hyllyllä toisenlaisia puu-ukkeleita, seinällä maalauksia, joissa on kaikissa puunpalanen, pöydällä maalauksia, joita hän on viime aikoina työstänyt urakalla. Vaihtelevuus ja innostuminen uusista asioista aika ajoin kuvaa Heidin mukaan hänen luonnettaan.

Vaihtelevuutta tasapainottaa hänen teoksensa, joka on aina kesken ja jonka pariin voi aina palata. Teos koostuu pienistä puisista hahmoista, jotka ovat hänen omakuviaan. Veistokset kuvaavat Heidin eri piirteitä; erään veistoksen nimi on iltavilli, toinen on terävä kieli.

Pienet puupölleistä vuonna 2009 kirveellä veistetyt ukot kuuluvat taideteokseen Catwalk. Teos oli puistossa esillä oleva pitkä puulankku, jolla veistokset kävelivät. Nyt Heidi on tehnyt jatkoa teokselle. Viime viikolla hän veisti lisää hahmoja, jotka tulevat Kamut -nimiseen taideteokseen. Se tulee puolestaan kaupunkiympäristöön. Teoksessa veistokset ovat muodostaneet kuppikuntia, jotka keskustelevat keskenään.

Teokset ovat julkisilla paikoilla, mutta Heidin töihin ei ole kertaakaan tehty ilkivaltaa. On hienoa huomata, että taidetta arvostetaan.

 

Heidi Hakkarainen kertomassa töistään.

Kirveellä veisteltyjä ukkeleita.

 

“Teen ensin ja ajattelen sitten”

 

Samassa huoneessa Heidin kanssa työskentelee Leena Räsänen, joka on myöskin Kuopiosta kotoisin. Hän käy työpisteessään usein, lähes joka ilta. Leenan töissä on keskiössä värit, rytmit ja toistuvuus. Lähtökohtana voi olla vaikka vain jokin väriyhdistelmä tai rytmi joka sitten muuttuu, kehittyy, saa merkityksen ja lopulta nimen. “Teen ensin ja ajattelen sitten”, Leena naurahtaa.

Hänen maalauksensa ovat abstrakteja, eikä taiteilija haluakaan avata niitä nimen avulla katsojalle valmiiksi. Ihmiset saavat tulkita teoksia itse  ja yleensä ne aukeavat ilman suurempia selittelyjä.

Usein ihmisillä on ajatus, että ”en mä voi mennä taidenäyttelyyn, enkä mä voi sanoa mitään näistä teoksista, kun en mä ymmärrä taidetta”. Taiteilijat usein haluavat herättää katsojassa ajatuksia ja ilahtuvat, jos saavat kuulla niitä.

Uusimmissa teoksissaan hän on käyttänyt paljon kontrastien vaihteluita. Ympäristö vaikuttaa Leenan töihin. Heidikin on huomannut sen ja toteaa, että Leenan teokset muuttuvat vuodenajan mukaan. “Aijjaa, ehkä tosiaan!” Leena vastaa yllättyneenä.

 

 

Kiinnostus ihmisyyteen näkyy Marian töissä

 

Taidemaalari Maria Mughal on tullut Taidekortteliin vuonna 2009. Hän oli studio Laipassa kolmantena taiteilijana. Maria käsittelee töissään ihmisiä, erityisesti naisia, tyttöjä ja lapsia. “Aluksi aiheenani oli ihmisyys. Nopeasti huomasin kiinnostuneeni erityisesti naiseudesta. Minua kiinnostaa myös lapsuuden ja nuoruuden teemat. Milloin loppuu lapsuus? Miten oma lapsuuteni on verrattavissa nykyajan lapsuuteen? Viimeisimmissä teoksissa ihmisyys on ollut kätkeytyneempää. Hahmot ovat naamioituneita eikä sukupuoli ole niin paljoa esillä.

 

Maria Mughal ja yksi hänen viimeisimmistä teoksistaan. Tällä hetkellä hän on inspiroitunut sinisestä.

 

Maria kertoo työskentelystään, että hänellä on valtavasti eri pohjia valmiina, joihin hän miettii, millainen ihmishahmo tähän voisi mennä. Tämä tuo vähän sattumanvaraisuutta. Maria intoutuu värimaailmoista. Välillä teos voi mennä ihan pieleenkin. Usein Maria ottaa huvikseen kuvia prosessista. “Myöhemmin katson, että miksen voinut lopettaa tuossa vaiheessa!”

Maria on tehnyt myös neljä julkista työtä. Rakennuttajat ovat velvollisia valitsemaan tietty määrä taidetta julkisiin paikkoihin. Maria on päässyt tekemään paljon yhteistyötä rakennuttajien kanssa. Hän sanoo, että on ihanaa, kun taidetta on alettu hommaamaan enemmän julkisille paikoille.

 

Lattialla istuen

 

Kuvataiteilija Merja Salonen Di Giorgio on toiminut pisteessään jo vuosia. Hän oli ensimmäisiä, jotka tulivat taidekortteliin. Hän maalaa paljon öljyväreillä, mutta on tehnyt myös ympäristötaidetta esimerkiksi Arabianrantaan. Osan töistään hän tekee sekatekniikalla.

 

Merja esittelee teostaan.

 

Merjan tapa työskennellä on persoonallinen. Hän istuu työhuoneensa lattialla ja kokoaa tarvikkeensa ympärilleen. Vanhat maalaustekniikat ja historia kiinnostavat häntä ja hän on lukenut aiheesta paljon. Saamme tietää paljon hauskoja faktoja ja matkakokemuksia, joita olisi voinut kuunnella pidempäänkin. Merja selvästi tuntee käyttämänsä materiaalit ja tietää niiden alkuperät. Esittelyssä on tällä kertaa punainen jauhe, jota saadaan kirvoista! Heidi sanoo, että haluaa Merjan opettavan muillekin väreistä.

Taiteessaan Merja haluaa ja osaa tuoda vahvasti esiin maisemien ja paikkojen hengen. Hän osaa havainnoida tunnelmia, oli paikka sitten Taidekortteli tai Pompeijin rauniot. Italia ja rauniot inspiroivat Merjaa erityisesti. Raunioissa on kuulemma iloa ja siellä olleiden ihmisten fiilistä jäljellä. Konkreettisempia aiheita hänen töissään ovat suihkulähteet ja sumu.

 

 

Lattialla on hyvä työskennellä ja kertoa hauskoja faktoja maaleista.

 

Millaista taiteilijaelämä on?

 

Taiteilijan ammatti ei ehkä ole kaikista helpoin. Moni Taidekorttelin jäsen tekee taiteen ohella muitakin töitä, esimerkiksi opettaa. Taiteen tekemisellä voi olla vaikea elättää itsensä. Työtä on paljon.

Pitää vain olla hirveän ahkera. Lisäksi pitää saada näkyvyyttä teoksilleen. Netti ja some ovat nykyaikana tärkeitä kanavia. Taidekorttelin kaltainen yhteisö auttaa toki myös näkyvyyden saamisessa. Kun esimerkiksi Leena saa töilleen näkyvyyttä, se auttaa myös Heidiä. Yhteiset näyttelyt ovat myös oivia tapoja saada ihmiset löytämään uusia taiteilijoita ja ostamaan teoksia.

Teosten tekemisen lisäksi aikaa ja taitoja tarvitaan markkinointiin, nettisivujen ylläpitoon, rahoituksen hakemiseen, kirjoittamiseen, valokuvaamiseen ja kuvankäsittelyyn. Valtion tarjoamien apurahojen hakeminen ei ilmeisesti ole taiteilijoiden lempipuuhaa. Kirjoittamisen ja yhteydenottojen lisäksi täytyy tietää omat tekemiset vuoden tai kahdenkin päähän. Siksi kannattaakin tarrata rohkeasti isoihin projekteihin, jos haluaa saada tukea valtiolta. Monilla taiteilijoilla on kiireinen aikataulu jo valmiiksi, eivätkä siksi halua uhrata tukien hakemiseen kauheasti aikaa.

Miten taiteilijat määrittelevät hinnan töilleen? Heidi vastaa: “Kysyn Leenalta! Pitää miettiä teoksen tekemisen koko prosessiin kulunut aika, käytetyt materiaalit ja se, missä vaiheessa on omalla urallaan.” Leena jatkaa: “Maalareille on olemassa joitain suuntaa antavia laskumenetelmiä, joihin lisätään oma kerroin. Veistoksiin se ei oikein toimi.”

Itsekritiikki voi olla joskus kovakin. Näyttelyissä ei suinkaan ole esillä kaikki taiteilijan työt, vaan monia on joutunut jopa roskikseen. Välillä taiteillaan itkua pidätellen ja hammasta purren.

Vaikeuksista huolimatta taiteilijat ovat iloisia, että saavat tehdä työtä, jolle on omistautunut.  Maria sanoo olevansa kiitollinen siitä, että voi tehdä täysipäiväisesti unelmiensa työtä. “Minulla oli vaikeat lähtökohdat, ennen kuin sain taideurani käyntiin. Suvussani ei ole taidetaustaa ja epäilin omia taitojani. Monet epäilivät myös, voiko taiteella elää, ja onhan tämä aika epävarmaa.” Nyt Maria tienaa elantonsa taiteellaan, joten taidealalle suuntautuminen kannatti.

 

Lisää yhdessä tekemistä

 

Yhteisöllä oli viime vuonna 10-vuotissynttärit. Taidekorttelin pääidea on taiteen tekeminen, ja taiteilijat työskentelevät useimmiten lähinnä omien juttujensa parissa. Viime vuosina on alettu toivoa enemmän yhteistä toimintaa. Maria kertoo, että yhteisöön on tullut hyvää yhteishenkeä ja sen myötä yhteisöllisiä tapahtumia. Keväällä Taidekorttelilla oli yhteisnäyttely Stoassa. Tällaiset tapahtumat tuovat lisää näkyvyyttä taiteilijoille ja tekevät yhteisöstä tiiviimmän.

Monet toivovat myös avoimia illanviettoja. Näissä “turinatiistaissa” voisi jutella taiteesta, tieteestä, matkoista tai siitä, mikä ketäkin kiinnostaa.

Toimintaan pääsee tutustumaan avoimissa ovissa, jotka järjestetään 11.11 klo 12-17. Silloin kaikki ovat tervetulleita tutustumaan taiteilijoihin ja taidekorttelin toimintaan. Taiteilijoihin voi ottaa yhteyttä milloin tahansa, jos on kysymyksiä liittyen heidän taiteeseensa tai uraansa taidealalla. 

Rakennus oli ennen toimistokäytössä.

Taiteilijoiden kahvihuone.

 

 

Tuuli ja Katriina

 

Jutussa mainittuihin taiteilijoihin ja heidän teoksiinsa voit tutustua lisää heidän nettisivuillaan:

Kuvataiteilija Heidi Hakkarainen: https://www.heidihakkarainen.com/

Kuvataiteilija Leena Räsänen: http://www.leenarasanen.com/

Kuvataiteilija Maria Mughal: http://www.mughal.fi/

Kuvataiteilija Merja Salonen Di Giorgio: http://www.merjasalonen.net/fi/?cat=9

 

 

Taidekorttelin sivut netissä ja Facebookissa:

http://taidekortteli.fi/

www.facebook.com/taidekortteliry

 

Taidekortteli Instagramissa: https://www.instagram.com/taidekortteli_ry/?hl=en